Osa II - Herääminen

Tajuntani palasi asteittain. Tunsin tykyttävää kipua takaraivossani, ja kaikki oli hiljaista. En ensin muistanut mitään, mutta pikkuhiljaa kauhukuva Silviosta palautui mieleeni. Pelko esti minua liikahtamasta, sillä en tiennyt missä olin, enkä uskaltanut avata silmiäni.
Yritin kuunnella ääniä ympäriltäni, mutta oli liian hiljaista. Kuulin vain oman hengitykseni ääneen, ja pelokkaan sydämeni kiirivän tykytyksen.
”Nicholas.”
Melkein laskin alleni. Se oli Silvion ääni, olin siitä yhtä varma kuin siitä, että hän oli vienyt minut vuoteeseen, sillä alusta, jolla makasin, oli pehmeä.
”Avaa silmäsi.” Silvion ääni oli käskevä, pehmeä ja petollinen, täynnä pelottavaa sointia. En tahtonut avata silmiäni ja rutistin niitä yhtään, hengitykseni kiihtyessä Silvio toisti käskynsä ja silmäni rävähtivät auki, tahdoin sitä tahi en.
Painauduin vasten vuodetta kauhun vallassa. Silvio istui tuolilla vuoteen vieressä ja katseli minua jälleen vihrein, kirkkain silmin. Niiden katse oli kauhistuttava, suorastaan himokas. Hänen paitansa oli yhä verinen, ja se oli kuivunut ruosteenväriseksi sekasotkuksi. Hänen ihonsa oli kuitenkin puhdas ja vaalea, aivan liian sileä. Se oli kuin posliinia. Hänen kätensä lepäsivät toistensa päällä polvella, ja yhtäkkiä tajusin toisen käden kurottavan minua kohti. En ollut huomannut mitään liikettä, tuon hirviön tuottama liike oli aivan liian nopea silmilleni.
”Älä koske minuun!” Huusin kauhusta kireällä äänellä ja kavahdin hänen kättään kauemmas, pääni kipunoidessa niin että katseeni rajoilla musteni. Hirvityksekseni huomasin, ettei Silvio enää istunut, vaan seisoi vuoteen päädyssä, katsellen minua ankarana.
”Hirviö.” Mutisin, enkä uskaltanut liikahtaakaan.
Silvio nyökkäsi liioitellun hitaasti ja katseli minua taas hetken, tällä kertaa pehmeämmin.
”Kyllä. Olen hirviö.” Silvion ääni oli hiljainen, melkein pahoitteleva.
”Mutta.. miksi?” Sain änkytettyä. Hänen auransa, melkein käsin kosketeltava voima, joka hänestä uhkui, sai ihoni kihelmöimään.
Silvio loi katseensa alas maahan, joka oli outo näky. Pian hän kuitenkin nosti katseensa, joka oli muuttunut taas ankaraksi.
”Koska sinä et koskaan olisi voinut jättää taaksesi elämää, jossa sinulla olisi vielä ystäviä.. tai perhettä.”
Sanat kylmäsivät sieluani ja aloin hengittää raskaasti.
”Mitä… mitä sinä tarkoitat?”
Silvio otti housujensa taskusta pienen esineen ja laski sen vuoteelle vierelleni. Hän liikkui hyvin hitaasti, kuin olisi kamppaillut vastaan halua liikkua nopeammin. Tuijotin pientä kimaltavaa esinettä lakanalla ja aloin vapista. Se oli äitini kihlasormus, kultainen, johon oli upotettu filigralien keskelle sininen korukivi. Äitini ei koskaan ottanut sormusta sormestaan. Huomasin sormuksessa veritahran.
En edes tajunnut mitä tein, kehoni liikkui kehottamatta, ja hyökkäsin villisti karjuen kohti Silviota, yrittäen takoa häntä nyrkein, kynsiä, raapia, mitä tahansa. Huusin mielipuolisesti ja silmäni sumentuivat kyynelistä kun todella tajusin mitä tuo hirviö oli tehnyt perheelleni, kenelle veri kuului, johon hänen paitansa oli tahriintunut.
Silvio murahti ja pyöräytti minut helposti ympäri, rusentaen minut murskaavalla voimalla seinään. Ilma pakeni keuhkoistani ja silmissäni musteni. Hänen sormensa rusensivat käsiäni kuin ruuvipihdit kun hän tarttui niihin ja painoi ne alas kyljilleni.
”Älä tee mitään typerää. Et kykene vahingoittamaan minua.” Vaikka hän piti minua rautaisesti otteessaan, ei hänen äänestään kuulunut että hän olisi kamppaillut. Yritin kiristää lihaksiani ja nostaa käsiäni, liikkua pois hänen rintakehänsä ja seinän välisestä puristuksesta, mutta en voinut edes värähtää. Kipu ranteissani oli hirvittävä.
Silvio höllytti otettaan hiukan, selkeästi tietäen, kuinka lujaa oli puristanut. Helpotus kasvoillani oli varmasti päivänselvä, samoin hänen voimien näyttö oli minulle selvä. En voisi hänelle mitään. Tunsin halua kirkua, koska hänen kivenkova vartalonsa oli yhä painautunut vasten omaani ja se tuntui oudon viileältä ja tunsin kehon läpi virtaavan elinvoimaisuuden sen hiljaisuudesta huolimatta. Voima, jonka tunsin, aaltoili hyvin, hyvin hitaasti ja tajusin, että tunsin olennon sydämenlyönnit.
”Päästä minut irti, ole niin kiltti.. En tahdo kuolla..” Huomasin anelevani ja kyyneleet valuivat pitkin kasvojani. Häpesin pelkuruuttani, mutta en voinut kieltää sitä.
Silvio nauroi pehmeästi ja suuteli minua otsalleni, yritin väistää mutta liike oli liian nopea, liian voimakas.
”Katso minua silmiin, Nicholas.” Silvion ääni käski lihaani ja nostin kauhistuneen katseeni hänen silmiinsä.. ja pian uin niitten vihreydessä. En kyennyt kamppailla.. jokainen lihakseni rentoutui ja olin hänen otteessaan, korvissani kohisi äänekkäästi mutta kuulin hänen sanansa, kuin hän olisi kuiskannut ne korvaani.
”Sinä huomasit heti, etten ollut tavallinen ihminen. En voinut piileksiä sinulta. Hyvin harva uskaltaa huomata, aivan kuinka erilainen olen. Sinä et uskonut, sinua en huijannut. Olet erityinen, hyvin erityinen ihminen, Nicholas. Sinä uskallat olla uskomatta.. Minä en aio tappaa sinua. Minä vien sinut rajan yli, eikä sinun tarvitse enää koskaan pelätä kuolemaa.”
Tuntui kuin sydämeni ympärille olisi kierretty köyttä ja sitä olisi kiristetty joka sanan myötä. Pelkoni oli kauhistuttava, vielä kauhistuttavampaa oli, että kehoni pysyi rentona, ja annoin Silvion viileitten huulien painautua omiani vasten, kun hän suuteli minua pehmeästi. Hän oli irrottanut otteensa ranteistani, mutta käteni pysyivät alhaalla, roikkuen voimattomina ja haluttomina toimia. Silmäluomeni tuntuivat yhtäkkiä kovin raskailta ja ne putosivat alas, verhoten Silvion vihreät silmät, mutta niitten voima ei menettänyt otettaan. Raukeana annoin Silvion silittää hiuksiani, poskeani, kääntää kasvoni poispäin, paljastaen kaulani vaalean ihon hänen suulleen. Mieleni kirkui ja aneli minua toimimaan, sydämeni löi raskaasti ja pusertui kokoon rinnassani, mutta en voinut liikkua. Tunsin Silvion pehmeät huulet kaulani herkällä iholla, kuinka ne liikkuivat hitaasti pitkin sen kaarta ja tunsin koko kehoni kipinöivän. Kauhukseni huomasin Silvion kehon lämpiävän, ja tunsin jonkin liikahtavan vasten reittäni. Silvio oli kiihottunut! Tunsin halua työntää tuo hirviö kauemmas itsestäni, mutta suuremmaksi kauhukseni huomasin oman elimeni paisuvan. Silvio huomasi sen, koska jähmettyi hetkeksi, kuin epäröiden. Pian hänen kätensä kuitenkin kietoutuivat ympärilleni, niskaani, alaselälleni ja vetivät minut raudanlujasti hänen kehoaan vasten ja hirvittävä kipu räjähti kaulassani. Vaimea vaikerrus pakeni huuliltani, mutta kehoni vetäytyi vielä lähemmäs Silviota, kuin kokonaan antautuen miehelle. Käteni nousivat hänen olkapäille ja puristin häntä itseäni vasten ja tunsin kuinka kipu levisi suloisen hirvittävänä koko kehooni, koko kehoani särki. Jokainen pieni liike hänen puremansa haavan ympärillä sai minut värähtämään ja tunsin kuinka sydämeni alkoi lyödä yhä kiihkeämmin ja kiihkeämmin, jostain kietoutui ympärillemme matala, hyrisevä ääni ja tajusin sen tulevan Silviosta. Hän murisi syvältä rintakehästään ja veti terävät hampaansa irti lihastani, ja tunsin kuinka vereni alkoi virrata hänen huuliensa välissä ja pieni, kuuma noro pakeni pitkin ihoani paitani alle. Sitten tunsin, kuinka Silvio alkoi todella imeä.. Tunne oli samalla kauhistuttavan kivulias, sekä suorastaan eroottinen. Aistini olivat virittyneet aivan äärirajoilleen, tunsin jokaisen pienen liikkeen vasten ihoani, haistoin oman vereni rautaisen tuoksun ja Silvion hienostuneen tuoksun ja hänen sateen ja veren kasteleman paidan tuoksun joka oli outo yhdistelmä rautaa ja syksyn kosteitten lehtien tuoksua. Tunsin kuinka pieni hikinoro valui pitkin selkääni ja kuinka Silvion keho lämpeni kokoajan kuumemmaksi, kunnes se tuntui kuumeiselta ja omani viluiselta. Erektioni hankasi tuskallisesti hänen lanteisiinsa, kuten hänen omansa minuun, ja sillä hetkellä se tuntui pelkästään oikealta. Hänen kielensä liike vasten ihoani lähetti voimakkaita mielihyvän säteitä pitkin kehoani ja aloin vaikeroida sekä kivusta ja nautinnosta joka vaihteli vuoroaan häpeän ja ekstaasin aalloissa.
Tunne oli niin voimakas että tunsin tajuntani hämärtyvän, mutta Silvio huomasi käsieni herpaantuvan hänen oliltaan ja murisi vasten kaulaani, ”Pidä silmäsi auki. Pidä ne auki!”
Silmäni rävähtivät auki ja tuijotin pöydällä palavaa kynttilää voimatta kohdistaa mihinkään muuhun.. pian senkin kuva hämärtyi ja näin vain outoja valoja ja varjoja koko huoneessa.
Sydämeni alkoi lyödä hitaammin.. tunsin kuinka se jysäytti rintakehääni lähes kivuliaasti, sitä mukaa mitä Silvio nieli ahnaasti vertani, myös katseeni hämärtyi, suuni kuivui ja korvissani suhisi äänekkäästi enkä tajunnut enää mistään mitään.. silti tajuntani pysyi. Minulla ei ollut voimia edes huohottaa enää. Silvio nosti huulensa kaulaltani ja näin vain hämärästi hänen kasvonsa valkeana läiskänä näkökentälläni kun hän käänsi hellästi kasvoni itseensä päin.
Kuulin hänen äänensä jostain hyvin kaukaa.
”Pidä silmäsi vielä auki, noin, hyvä. Et menettänyt tajuntaasi… olet paljon vahvempi kuin luulin. Olen juonut sinut melkein kuiviin, Nicholas. Nyt sinun täytyy juoda minusta.. ” Silvion ääni toimi kuin loitsu, nojauduin raskaasti häntä vasten ja hän suuteli minua ja saatoin maistaa oman vereni hänen tulisen kuumilta huuliltaan. Hän ähkäisi vaimeasti, ja tajusin hänen viiltäneen itseään kaulaan. Saatoin haistaa tuoreen veren hänestä. Hän painoi hellästi pääni kohti haavaa hänen kaulallaan ja huuleni osuivat pulppuavaan lähteeseen. Suuni täyttyi nopeasti rautaisesta nesteestä ja nielaisin tajuamatta aivan mitä tein.
Reaktio oli välitön.. neste poltti kurkussani ja silti tahdoin lisää, ja aloin raastaa Silvion kaulaa, repien käsilläni häntä lähemmäksi, vaikken usko että lähemmäksi olisi edes päässyt. Silmäni kääntyivät ympäri ja jokin räiskyi aivan näkökenttäni reunoilla. Etäisesti kuulin että Silvio huusi raivokkaasti kun imin vuorostani hänen vertaan, purren hänen lihaansa mielipuolisesti.
Pelkoni oli väistynyt, kauhuni oli kadonnut, jäljellä oli vain mielipuolinen himo, hän ja minä ja veri meidän välillämme. Tunsin kuin jokin valo olisi irronnut jokaisesta solustani, purkautunut minusta valtavana suihkuna ja kietonut meidät vaippaansa, tunne oli uskomaton. Silvion veri oli kuin huumetta, en saanut siitä kyllikseni. Maistoin vuosisadat sen mukana, valtava virta täynnä ajatuksia, tunteita, salaisia ja hirvittäviä, jokainen niistä erittyi mielessäni kuin olisin laskenut jalokiviä. Tunsin jopa Silvion kauhun, kun hänen koko elämänsä levittäytyi mielessäni hänen verensä mukana, ja tajusin hänen pelkonsa ja se ihmetytti minua. Tunsin halua nauraa, mutta en kyennyt, sillä join hänen vertaan.
Liian pian minut riuhtaistiin irti tuosta käsittämättömästä ymmärryksen ja tajunnan kirkkaudesta, ja minut paiskattiin uudestaan seinään. Kipu korvasi nautinnon tunteen ja läähätin onnettomana vasten häntä, voima pakeni minusta ja suorastaan roikuin hänen yhä rautaisessa otteessaan. Hän ei ollut merkittävästi heikennyt, vaikka minusta tuntui, että olin imenyt hänet melkein kuiviin. Mutta hän huohotti hengästyneesti, naksauttaen kieltään kuin toruen. ”Kyllä, paljon voimakkaampi kuin luulin..” Hän naurahti ja nosti kasvojani ylöspäin. Näin taas utuisesti hänen kasvonsa, jotka olivat hiessä, huulet veriset ja puna oli kohonnut hänen poskilleen. Myös hänen ihmeelliset silmänsä välkehtivät kuumeisesti. Hän hymyili katsoessaan minua, mutta se oli oudon surullinen hymy.
”Prosessi ei ole vielä valmis. Me molemmat.. me molemmat tulemme vielä joutumaan äärirajoillemme.” Hän katseli minua hetken ja pelko nipisti taas sydäntäni. Silvion pupillit laajentuivat yhtäkkiä valtaviksi, syöden alleen vihreät iirikset ja hänen silmänsä olivat läpensä mustat. Mutta olin liian voimaton tehdäkseni mitään kun hän pureutui uudestaan lihaani. Tällä kertaa tuska oli paljon hirvittävämpi ja luulen kirkuneeni ääneen. Tuntui kuin hän olisi repinyt nyrkin mentävän aukon kaulaani, en ymmärtänyt aistieni olevan nyt vahvemmat, koska olin juonut hänen vertaan.. se teki töitään kokoajan kehoni sisällä, muuttaen minua joksikin muuksi. Silvio imi nyt niin voimakkaasti, että tuntui kuin sieluani olisi revitty irti. Yritin työntää häntä kauemmaksi mutta tuo olento ei liikahtanutkaan, tuska hämärsi tajuntaani, vaikken sitä kokonaan menettänyt. Kaikki ympäriltä katosi ja oli vain tuo kipu, joka sai kehoni sätkimään vimmatusti. Silvio piti minua vasten itseään ja seinää ja vapisin kauttailtani kun kiskoi irti jotain minusta. Lopulta tunsin, että sydämeni lopetti iskunsa ja hiljentyi hetkeksi. Sen näivettävä jomotus oli hirvittävä. Loputtomalta tuntuvan hetken jälkeen se iski taas, kerran, toisenkin. Epärytmisesti se alkoi iskeä ja huohotin tuskallisesti sen etsiessä rytmiä, etsiessä jotain kaavaa jota seurata. Tuska oli niin valtava, etten ollut huomannut, että Silvio nosti minut ylös ja oli laskenut minut vuoteelle makaamaan. Vapisin yhä, mutta voimani olivat niin lopussa, että se oli hyvin vähäistä.
Tajuntani alkoi pikkuhiljaa hämärtyä ja viimeinen muistikuvani on, että Silvio kuiskasi korvaani käskyn ”nuku”.